Toinen päivä ilman imetystä, pelkällä Nanilla. Se oli korvikkeista sopivin, mutta oireilua on silti. Limaista ripulia, poskien lehahtelua, yleistä tyytymättömyyttä. Mietityttää kovasti, teinkö oikean ratkaisun... Omaa maitoa olen pumppaillut pois, pahimmat pingotukset vain. Olen vetänyt kaksin käsin herkkuja, joista osa on melkeinpä parempia kuin ennen dieettiä (salamipizza nami!), mutta osaan on tullut pettymys; suklaa ei maistunutkaan hyvälle. :D
Vielä olisi mahdollista ottaa takapakkia päätöksessä. Pumppailla ahkerasti, jatkaa imetysdieettiä ja vaihtaa rinnalle takaisin, kun maitomäärä nousee. Mutta onko siinä järkeä? Todennäköisesti joutuisin jättämään ruokavaliostani maidon pois, jos tuo oireilu sitä on. Eli dieetti kaventuisi entisestään. Jaksaisinko ruokavalioni kyttäämistä vielä? Kuinka hyvin saisin maitomäärän nousemaan täysimetyksen tasolle, kun nyt on parisen viikkoa menty hyvinkin pienillä imetysmäärillä?
Toinen vaihtoehto olisi testata pojalle Neocate. Sain sitä pari purkkia ostettua kaverilta, jonka lapsi ei enää korviketta tarvitse. Suostuisiko Lenni pahanmakuista maitoa juomaan? Jauheella leikkiminen ei myöskään hirveästi nappaa. Olisiko tämäkin fiksuinta aloittaa vasta allergialääkärin käskystä? Mutta siihen astiko kiusaan lasta sopimattomalla korvikkeella ja tuhoan suolistoa?
Enpä olisi uskonut, että tämä tällaiseksi menee. Allergista lasta itselleni raskausaikana manasin, mutta en osannut odottaa pahempaa kuin isoveljensä. Ollapa nyt se kristallipallo, joka kertoisi mitä tässä tilanteessa olisi järkevintä tehdä tulevaisuuden kannalta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti