keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kun ei suju

Harmittaa. Kiukuttaa. Suututtaa.

Siinä päällimmäiset tunnelmat. Lenni on oireillut enemmän ja vähemmän maitoni kautta mm. antibiootille, joten imetykset jäi minimiin viikonloppuna. Mutta kun poika oireilee myös korvikkeille! Tällä hetkel
lä lievimmät oireet on tulleet Nanista, mutta siitäkin posket punottaa ja pientä näppyä nousee kasvoihin. Tutteli toi limaripulin ja Baby Semp kipeitä ilmavaivoja. Nyt kokeillaan hieman rauhoittaa tilannetta ja annan pelkästään Nania, katson josko pidemmällä tähtäimellä oireilu katoaisi (tai olisi sittenkin vaan jostain syömästäni johtuvaa), mutta jos ei helpota niin seuraava askel on testata joku hypoallergic-korvike kaupasta tai ihan Neocate, maidoton korvike. Kiinteitä en edes harkitse, ennenkun sopiva maito löytyy.

Sinänsä tuo oireilu on ollut lievää verrattuna joihinkin allergisiin. Mutta niinhän se oli alkuun isoveljelläkin. Pelottaa mitä tästä seuraa, kun Lenni oireilee paljon aikaisemmin myös maitoni kautta. Maalailen kauhukuvia tulevaisuudesta ja koetan samalla pitää ajatukset tässä hetkessä. Kyttään lapsen ihoa ja kuuntelen jokaista itkua mentaliteetilla "mistähän tämä nyt johtuu?"... henkisesti raskasta, mutten voi tälle mitään. Yhden moniallergisen lapsen kanssa eläneenä tietää, mitä oireilu voi olla ja osaa yhdistää lievemmätkin vaivat allergiaan. Sitten taas toisaalta tuntuu, että tämä menee jo ylihysteerisyyden puolelle, en osaa yhtään rentoutua Lennin oloa miettiessä.

24.10.2010

Imetystä on enää 2-5 kertaa vuorokaudessa. Se on vähän entiseen verrattuna ja surettaa niin kovin. Maito ei enää pakkaudu rintoihin eli maitomäärä on vähentynyt reilusti. En silti vielä ole luovuttanut ruokavalionkaan suhteen vaan koetan syödä vain sallittuja aineksia, sillä mielessä kummittelee vaihtoehto, ettei sopivaa korviketta vaan yksinkertaisesti löydy. Periaatteessa kai olisi vielä mahdollista nostaa omaa maidontuotantoa Lennin tarvitsemalle tasolle, mutta oma vointi on alkanut kärsiä tästä epävarmuudesta. En saa illalla unta miettiessäni tilannetta ja pohtiessani, mikä mahdollisesti toisi ratkaisun. Päälle muu elämässä meneillään oleva myllerrys, niin huhhuh. Ei ole helppoa ei.

Suht oireettomana Lenni on ihana ja aurinkoinen pakkaus edelleen. Hymyilee, tutkiskelee, kääntyy kyljelleen, kiljuu ja nauraa ääneen. Sen voimin jaksan tehdä kaikkeni, että pienen olo pysyisikin hyvänä ilman vatsan kipristelyitä ja kutiavaa ihottumaa. <3

ps. Pullolakkoilua on edelleenkin vähän, mutta paremmin tuo on alkanut sujumaan kun ei vaan ollut viikonloppuna vaihtoehtoja. Annoin rintaa vain juuri ennen antibiootin ottamista, jotta edellisestä annoksesta oli kulunut mahdollisimman pitkä aika. Pullosta Lenni juo isompia annoksia kuin ennen, jolloin meni maksimissaan 100ml. Eilen otti kerralla kokonaiset 2dl, mutta sen jälkeen olikin pidempi tauko seuraavaan ruokailuun. Kokonaismaitomäärä korviketta on noin 6dl vuorokaudessa eli melko paljon verrattuna aiempaan desiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti