Oireilua Nanille

Toinen päivä ilman imetystä, pelkällä Nanilla. Se oli korvikkeista sopivin, mutta oireilua on silti. Limaista ripulia, poskien lehahtelua, yleistä tyytymättömyyttä. Mietityttää kovasti, teinkö oikean ratkaisun... Omaa maitoa olen pumppaillut pois, pahimmat pingotukset vain. Olen vetänyt kaksin käsin herkkuja, joista osa on melkeinpä parempia kuin ennen dieettiä (salamipizza nami!), mutta osaan on tullut pettymys; suklaa ei maistunutkaan hyvälle. :D

Vielä olisi mahdollista ottaa takapakkia päätöksessä. Pumppailla ahkerasti, jatkaa imetysdieettiä ja vaihtaa rinnalle takaisin, kun maitomäärä nousee. Mutta onko siinä järkeä? Todennäköisesti joutuisin jättämään ruokavaliostani maidon pois, jos tuo oireilu sitä on. Eli dieetti kaventuisi entisestään. Jaksaisinko ruokavalioni kyttäämistä vielä? Kuinka hyvin saisin maitomäärän nousemaan täysimetyksen tasolle, kun nyt on parisen viikkoa menty hyvinkin pienillä imetysmäärillä?

Toinen vaihtoehto olisi testata pojalle Neocate. Sain sitä pari purkkia ostettua kaverilta, jonka lapsi ei enää korviketta tarvitse. Suostuisiko Lenni pahanmakuista maitoa juomaan? Jauheella leikkiminen ei myöskään hirveästi nappaa. Olisiko tämäkin fiksuinta aloittaa vasta allergialääkärin käskystä? Mutta siihen astiko kiusaan lasta sopimattomalla korvikkeella ja tuhoan suolistoa?

Enpä olisi uskonut, että tämä tällaiseksi menee. Allergista lasta itselleni raskausaikana manasin, mutta en osannut odottaa pahempaa kuin isoveljensä. Ollapa nyt se kristallipallo, joka kertoisi mitä tässä tilanteessa olisi järkevintä tehdä tulevaisuuden kannalta...

Atopiaa?

Lennin selässä on molemmin puolin kuivat läntit, samoin jaloissa. Nämä huomasin vajaa viikko sitten ja ihan Lipolanilla olen rasvaillut. Liekö mahdollisesti atooppista ihottumaa vai olisiko allergian oireilua nämäkin? Taipeet on suhteellisen siistit, ainoastaan oikea kainalo punoittaa aika usein. Ensi viikolla on neuvola ja yritän muistaa kysyä näistäkin siellä...


Huono kuva, koska kameran laturi edelleen hukassa eikä 2 megapikselin kännykkäkamerallani parempia saa... Mutta siis keskellä selkää, kyljen puolella on tuollaiset kuivat, punoittavat läntit.

Kun ei suju

Harmittaa. Kiukuttaa. Suututtaa.

Siinä päällimmäiset tunnelmat. Lenni on oireillut enemmän ja vähemmän maitoni kautta mm. antibiootille, joten imetykset jäi minimiin viikonloppuna. Mutta kun poika oireilee myös korvikkeille! Tällä hetkellä lievimmät oireet on tulleet Nanista, mutta siitäkin posket punottaa ja pientä näppyä nousee kasvoihin. Tutteli toi limaripulin ja Baby Semp kipeitä ilmavaivoja. Nyt kokeillaan hieman rauhoittaa tilannetta ja annan pelkästään Nania, katson josko pidemmällä tähtäimellä oireilu katoaisi (tai olisi sittenkin vaan jostain syömästäni johtuvaa), mutta jos ei helpota niin seuraava askel on testata joku hypoallergic-korvike kaupasta tai ihan Neocate, maidoton korvike. Kiinteitä en edes harkitse, ennenkun sopiva maito löytyy.

Sinänsä tuo oireilu on ollut lievää verrattuna joihinkin allergisiin. Mutta niinhän se oli alkuun isoveljelläkin. Pelottaa mitä tästä seuraa, kun Lenni oireilee paljon aikaisemmin myös maitoni kautta. Maalailen kauhukuvia tulevaisuudesta ja koetan samalla pitää ajatukset tässä hetkessä. Kyttään lapsen ihoa ja kuuntelen jokaista itkua mentaliteetilla "mistähän tämä nyt johtuu?"... henkisesti raskasta, mutten voi tälle mitään. Yhden moniallergisen lapsen kanssa eläneenä tietää, mitä oireilu voi olla ja osaa yhdistää lievemmätkin vaivat allergiaan. Sitten taas toisaalta tuntuu, että tämä menee jo ylihysteerisyyden puolelle, en osaa yhtään rentoutua Lennin oloa miettiessä.

24.10.2010

Imetystä on enää 2-5 kertaa vuorokaudessa. Se on vähän entiseen verrattuna ja surettaa niin kovin. Maito ei enää pakkaudu rintoihin eli maitomäärä on vähentynyt reilusti. En silti vielä ole luovuttanut ruokavalionkaan suhteen vaan koetan syödä vain sallittuja aineksia, sillä mielessä kummittelee vaihtoehto, ettei sopivaa korviketta vaan yksinkertaisesti löydy. Periaatteessa kai olisi vielä mahdollista nostaa omaa maidontuotantoa Lennin tarvitsemalle tasolle, mutta oma vointi on alkanut kärsiä tästä epävarmuudesta. En saa illalla unta miettiessäni tilannetta ja pohtiessani, mikä mahdollisesti toisi ratkaisun. Päälle muu elämässä meneillään oleva myllerrys, niin huhhuh. Ei ole helppoa ei.

Suht oireettomana Lenni on ihana ja aurinkoinen pakkaus edelleen. Hymyilee, tutkiskelee, kääntyy kyljelleen, kiljuu ja nauraa ääneen. Sen voimin jaksan tehdä kaikkeni, että pienen olo pysyisikin hyvänä ilman vatsan kipristelyitä ja kutiavaa ihottumaa. <3

ps. Pullolakkoilua on edelleenkin vähän, mutta paremmin tuo on alkanut sujumaan kun ei vaan ollut viikonloppuna vaihtoehtoja. Annoin rintaa vain juuri ennen antibiootin ottamista, jotta edellisestä annoksesta oli kulunut mahdollisimman pitkä aika. Pullosta Lenni juo isompia annoksia kuin ennen, jolloin meni maksimissaan 100ml. Eilen otti kerralla kokonaiset 2dl, mutta sen jälkeen olikin pidempi tauko seuraavaan ruokailuun. Kokonaismaitomäärä korviketta on noin 6dl vuorokaudessa eli melko paljon verrattuna aiempaan desiin.

Pullo ei kelvannutkaan

Ei mene ihan niinkuin Strömsössä tämäkään. Eli saan huokaista helpotuksesta ja jatkaa vielä imetystä toistaiseksi, helpompaa sekin kuin taistella pullolakkolaista vastaan. Vaistosiko Lenni jotain, vai mistä tämä johtuu? Aiemmin on saanut ihan samoista pulloista samaa maitoa useamman kerran viikossa, joi nytkin yökahden syötöllä, mutta ei enää sen jälkeen. Lopulta luovutin, annoin tissiä aamusella ja voi sitä autuasta ilmettä, kun äiti vihdoin tajusi homman idean. Kieltämättä olin itsekin helpotusta vailla kivikovien ja muhkuraisten rintojeni kanssa :D

Tänään kävin myös arvauskeskuksessa kuunteluttamassa isomman veljeksen keuhkot ja samalla myös omani pitkään jatkuneen yskän takia. Antibioottikuuri napsahti meille kummallekin, ilmankos oloni on ollut väsyneempi jo useamman päivän. Keuhkoputkentulehdus vie siis itsessään voimia, joten en jaksa kaataa niskaani enää imetyksen lopetuksen aiheuttamaa mielipahaa. Kokeilen nyt ruokapäiväkirjan pitämistä itselleni taulukkolaskenta-ohjelman avulla ja yritän elää mahdollisimman simppelillä ruokavaliolla jonkun aikaa, tarkoittaen hyvin vähäistä valmisruokien käyttöä. Itse kun tekee, niin tietää ainakin tarkkaan mitä tuote sisältää. Kotitöistä vain pakolliset ja voimien mukaan muuta. Imetys ei nyt tällä hetkellä ole se mistä lähdetään karsimaan.

Ystäväni totesi minulle "voit paljon paremmin kun imetät". Totta joka sana. Vaikka tuo ruokien kontrolloiminen onkin niin raivostuttavaa, väsyttävää ja aikaa vievää, niin saan kuitenkin noista imetyshetkistä niin paljon voimaa jaksaa. Kyllä kai tuokin voimakas reaktio lopettamiseen kertoo omaa kieltään. Viisas ystävä mulla <3

Eihän tämä kaikille ole niin tärkeää ja se suotakoon heille. Jokaisella on se Oma Juttu ja tämä selkeästi on se meidän omamme. Päivä kerrallaan silti mennään. Mikään pakko kun ei kerran ole lopettaa (vrt. esimerkiksi eroon joutuminen vauvasta vaikkapa vakavan sairastumisen vuoksi), niin jatkamme kunnes kumpikin osapuoli on valmiimpi lopettamaan. Eihän tässä kauaa ole siihenkään, kun Lenninkäinen voi maitonsa opetella juomaan mukista pullon sijaan ja sitten on taas tilanne ihan toinen :)

Viimeinen

Niin minä päätin. Viimeinen imetys olisi tänä iltana. Sydän itkee verta pelkästä ajatuksestakin, että tällä erää olisi tissittelyt ohi.

Järki sanoo, että tämä olisi meidän tilanteessa se oikea ratkaisu; näin saisin Lennin oireettomaksi ja kiinteiden alkaessa tietäisin tasan tarkkaan mistä oireilu johtuu. Oma ruokailuni helpottuisi huomattavasti, kun ei enää tarvitsisi syynätä jokaista makkarapakettia ja mehupurkkia tuotesisällön osalta. Pääsisin syömään taas maustettua ruokaa, ruisleipää, erilaisia kasviksia...

Niin, järki. Mutta tunteet, ne riuhtovat ihan eri suuntaan. Ne ihanat hellät ja lämpöiset hetket, kun pienokainen tuhisee untaan maitoa nautiskellen. Tai irrottaa otteensa tissistä valkoinen helmi suupielessä ja hymyilee hampaatonta hymyä. Helpot ruokailut kaupungilla. Läheisyyden ja tarpeellisuuden tunne. Symbioosi.

Tuntuu kuin henkistä napanuoraa minun ja vauvani välillä katkottaisi ruosteisilla puutarhasaksilla väkisin poikki. Kyllähän tämä jossain vaiheessa on joka tapauksessa edessä, mutta miksi nyt? Jaksaisinko vielä vähän? Entä jos sinnittelen vielä viikon, kuukauden? Onko lopetus pakko tehdä juuri tänään? Olen vatvonut lopetuskysymystä jo useamman viikon. Miettinyt, pohtinut, punninnut hyviä ja huonoja puolia. Vaakakupissa painaa kuitenkin oma jaksaminen niin paljon enemmän, että järjen ääni taitaa voittaa.

Tekee niin pahaa, että oksettaa.

Antibiootti-allergiaa?

Lenni sai viime tiistaina Amorion-kuurin korvatulehdukseen. Poskissa on ollut enemmän ja vähemmän ihottumaa siitä lähtien, mutta ajattelin sen johtuvan jostain ruoka-aineesta. Eilen unohtui antaa iltalääke ja posket ehtivät parantua aika normaaliksi, mutta nyt taas tämän päivän aikana on ihottuma tullut takaisin. Melko selkeää siis. Vielä olisi huominen päivä ja tiistai-aamu lääkitystä, mutta taidan kuitenkin varuilta soitella huomenna lääkärille mitä tehdään. Ihottuma ei kovin pahaa ole, mutta oireilua kuitenkin.

Huonolaatuisia kuvia sain pari napattua kännykällä:


Noissa on siis punaisuus just nousemassa ilta-annoksen jälkeen.

21.10.2010: muistiin itselle; antibioottikuurin loppumisen jälkeisenä päivänä Lennin vyötärölle nousi ihottuma, joka häipyi omia aikojaan. Kerroin tästä lääkärille, joka kirjasi samantien tietoihin ettei jatkossa kirjoittaisi enää Amorionia tai vastaavaa poitsulle. Tällä erää siis allergia todettu, vaikkakin lieviä oireet olivat.

Muksu-mainontaa

Kuinkas sattuikaan kun juuri tänään kolahti postilaatikkoon Nutricia Muksun mainospostia kera yllätyslahjan. Kyllähän tuota lahjus-ruokalappua varmaan tuleekin käytettyä, mutta muuten taitaa nuo lippuset joutaa suoraan lehtikeräykseen.

Mielenkiinnosta selasin esitteet kuitenkin läpi. Plussaa on erillinen kirjanen äidinmaidosta, jossa ihan asiallisesti yleismaallinen kertaus rintamaidosta vauvan ruokana. Suuri osa tuostakin esitteestä tosin oli mainostusta soseille. Nimenomaan soseruokaa painotettiin joka kohdassa alle 8kk vauvan perusravintona, mikä taas sotii mun tulevaisuudensuunnitelmia vastaan. Toisaalta, olen jo melko tottunut olemaan vastarannankiiski kaikessa, miksen siis tässäkin... ;)

Nuo Muksu-ruoat sitten. Hedelmää voisin kuvitella Lennille antavanikin, mikäli vain löytyy sopivia herkkuja. Mutta toistaiseksi en edes haaveile pystyväni ruokkimaan poikaa lihakasvis-soseilla, sillä aina suurin osa esitteen ruoista sisältää juuri niitä ainesosia, joille S oli pienenä allerginen ja joista osalle Lenni oireilee jo nyt äidinmaidon kautta. Porkkana, omena, tomaatti ja kala muutamia mainitakseni. Peruna oli isoveljelle pahin oireiden aiheuttaja pitkään ja sitä näkyy olevan yli puolessa noista valmisruoista. Henkisesti olenkin jo valmistautunut, että Lennille pitää kaikki ruoka tehdä itse.

Hieman pisti naurattamaan mainoskirjelmän lause "Uutena vanhempana Sinäkin varmasti kaipaat tietoa vauvallesi sopivasta ravinnosta ja pienokaisesi syömään opettelusta." Voisinpa väittää, että erinäistä ravitsemustietoutta on ehtinyt vuosien varrella karttumaan sen verran, että ehkä tämän(kin) lapsen osaa ainakin koululaiseksi näillä tiedoilla kasvattaa ;) Ja enemmän luotan varsinkin allergisen lapsen ruokataipaleella vertaistukeen ja asiantuntijajulkaisuihin, kuin ko. firman mainostukseen.

Tulipahan silti luettua.

Ajatuksia imetyksestä

Mun sydäntä lähellä on kaikenlainen "hörhöily". Kaikkien lasten kanssa on enemmän tai vähemmän kokeiltu kestovaippoja, kannettu liinassa (pl. esikoinen, jonka aikaan en vielä liinaa omistanut) ja kerta toisensa jälkeen imetetty pidempään. Esikoinen sai äidinmaitoa vain 3kk ikäiseksi ja senkin ajan pullosta korviketta, kun "oma maito ei riittänyt". Kakkosen kohdalla olin aavistuksen valveutuneempi ja imetys kesti kunnes lapsi oli 8-9kk ikäinen. Kolmannen kohdalla menin imetystukiryhmään jo odotusaikana saadakseni tarpeeksi tietoa ja sitä sainkin, harmikseni juuri tälle ipanalle tulivat riesaksi nuo allergiat, mutta silti imetys jatkui 1v2kk ikään asti. Kovasti olen jälkeenpäin miettinyt, sitkuttelinko liian pitkään tiukan imetysdieetin voimin (jolla en silti saanut lasta oireettomaksi), mutta toisaalta tuon pitkään imetetyn kanssa meillä on edelleen paras suhde lapsista.

Olen monet itkut jo itkenyt Lennin kohdalla sitä, etten jaksa alkaa samaan allergiarumbaan kuin isoveljen kanssa. Lähinnä siis oman ruokavalion kanssa. Lapsen omat ruokakokeilut on mielestäni helpompi toteuttaa; annan ruokaa ja jos ei käy, jätän sen seuraavilta kerroilta pois, mutta mites poistat epäsopivan aineksen rintamaidosta ennen seuraavaa imetystä? Ei auta kuin odottaa, että se luonnollista tietä poistuu ja siihen asti syöttää korviketta tai kiusata lasta oireilla. Imetys on kuitenkin itselleni todella tärkeä asia, paitsi läheisyyden kannalta myös sen helppouden takia. Henkilökohtaisesti mulle olisi raskaampaa nousta yöllä lämmittämään sitä korviketta mikrossa ja syöttää pullosta kuin napata vauva kainaloon ja jatkaa unia toisen syödessä. Saati reissun päälle lähtiessä; mikäs helpompaa kuin kaivaa nälkäiselle Lenninkäiselle tissi suuhun? Ei tarvitse tuskailla kotiin unohtuneita saksia, läikytellä hermostuksissaan korviketta pitkin lattioita vauvan huutaessa nälkäänsä, etsiä mikroa ja sopivaa syöttöpaikkaa... Juu, tiedän kyllä että tapoja on monia. On tuota tullut itsekin syötettyä tarvittaessa huoneenlämpöistä korviketta eikä tarkoitus ole missään nimessä kritisoida ei-imettäjiä. Nämä ovat mielipiteitäni siitä, mikä MINULLE olisi helpointa ja paras tapa toimia. Mulle luontevinta olisi imettää pitkään, mutta kun aina ei mene elämä niinkuin tahtoisi. Niinpä vaikka miten harmittaisi ja tuskastuttaisi pohtia tuota korvike-elämää, on siihen henkisesti valmistauduttava jos tilanne alkaa siltä vaikuttamaan.

Imetys mietityttää nyt kovastikin, kun Lennille tulee ikää lisää ja pitäisi 1,5kk sisällä alkaa niitä kiinteitä maistelemaan. Muistan liiankin hyvin isoveljen kohdalta, miten välillä arvottiin "entten-tentten" oireiden aiheuttajaa, kun sekä äiti että poika olivat syöneet jotakin väärää. Sopivien ruokien löytäminen myös pitkittyi osaltaan maistelutaukojen takia, kun piti saada poikaa oireettomaksi ennen uutta kokeilua. Toki iso harppaus eteenpäin isoveljen kohdalla tuli vasta infektioastma-diagnoosin myötä (luonnollisesti terve keho ottaa vastaan paremmin uusia juttuja kuin sairas) 1v5kk iässä, joten imetyksen lopetus ei varsinaisesti helpotusta ruokailuun tuonut. Muuten kun sen suhteen, että pystyin taas itse syömään vapaammin.

Päivä kerrallaan mennään. Tänään vielä imetän, huomisesta en tiedä.

Aloittelua

Meidän Lenni

Lenni on 4,5kk ikäinen pieni lokinpoikanen, äidin tuorein ruokittava. Aurinkoinen ja iloinen poika, joka tykkää kovasti tarkkailla ympäristöään ja sisaruksiaan (9v, 7,5v ja 5,5v). Rakastaa tutkimista ja lelujen tunkemista suuhunsa. Allergiaoireilut hieman hidastavat pienen menoa ja varsinkin ilmavaivat tekevät todella kipeää, tuolloin äidin syli on paras paikka. Yöuniin ei toistaiseksi oireilu ole vaikuttanut, mutta päivällä nukutaan kovin pätkittäin mikäli vatsaa kipristää.

Miksi ruokapäiväkirja?

Lennin isoveli oli vauvana moniallerginen ja valitettavasti pienen taival on alkanut pelottavan samalla tavalla. Lenni oireilee äidinmaidon kautta monille ruoka-aineille, mutta toistaiseksi muna, maito ja viljat tuntuvat sopivan. Menossa on selvittelykausi oireita aiheuttavien eliminoimiseksi ja toisaalta äidin pohdinnat, kauanko vielä jaksaa rajoitetulla ruokavaliolla imettää, kun aiemmankin allergisen kanssa voimat olivat välillä melko rajalliset. Toisaalta imetys olisi helppoa ja nautittavaa, ihana pieni hetki äidin ja vauvan välillä kesken arkitohotusten, mutta sitten tämä varjopuoli. Se syyllisyys, kun tietää syöneensä taas jotain väärää ja aiheuttaneensa pienen vatsakivut :( Mietin nyt kovasti mikä olisi meidän perheessä paras tapa toimia. Oma tuntumani olisi jatkaa imetystä, mutta minkä kustannuksella? Isoveljen tuore keliakia tuo omat mausteensa arkeen lähinnä uusien reseptien opettelun ja tuotesisältöjen selauksen muodossa.

Toinen syy ruokapäiväkirjan aloitukselle on kiinnostus sormiruokailua kohtaan. Odotan innolla Lennin merkkejä hänen halustaan alkaa syödä kiinteitä, jotta pääsen seuraamaan Lenni-show:ta hänen syödessään sitä oikeaa ruokaa. ;) Tykästyin kovasti kaima-Lennin blogiin ja siitä sain kimmokkeen aloitella omaakin vastaavaa.

Katsotaan nyt kuinka tämä lähtee sujumaan. Alkuun postaukset keskittyvät varmaan hyvin pitkälle imetykseen ja omaan ruokailuuni, mutta sitähän se Lennin eväs tällä hetkellä on. :D

Tervetuloa mukaan!