Mun sydäntä lähellä on kaikenlainen "hörhöily". Kaikkien lasten kanssa on enemmän tai vähemmän kokeiltu kestovaippoja, kannettu liinassa (pl. esikoinen, jonka aikaan en vielä liinaa omistanut) ja kerta toisensa jälkeen imetetty pidempään. Esikoinen sai äidinmaitoa vain 3kk ikäiseksi ja senkin ajan pullosta korviketta, kun "oma maito ei riittänyt". Kakkosen kohdalla olin aavistuksen valveutuneempi ja imetys kesti kunnes lapsi oli 8-9kk ikäinen. Kolmannen kohdalla menin imetystukiryhmään jo odotusaikana saadakseni tarpeeksi tietoa ja sitä sainkin, harmikseni juuri tälle ipanalle tulivat riesaksi nuo allergiat, mutta silti imetys jatkui 1v2kk ikään asti. Kovasti olen jälkeenpäin miettinyt, sitkuttelinko liian pitkään tiukan imetysdieetin voimin (jolla en silti saanut lasta oireettomaksi), mutta toisaalta tuon pitkään imetetyn kanssa meillä on edelleen paras suhde lapsista.
Olen monet itkut jo itkenyt Lennin kohdalla sitä, etten jaksa alkaa samaan allergiarumbaan kuin isoveljen kanssa. Lähinnä siis oman ruokavalion kanssa. Lapsen omat ruokakokeilut on mielestäni helpompi toteuttaa; annan ruokaa ja jos ei käy, jätän sen seuraavilta kerroilta pois, mutta mites poistat epäsopivan aineksen rintamaidosta ennen seuraavaa imetystä? Ei auta kuin odottaa, että se luonnollista tietä poistuu ja siihen asti syöttää korviketta tai kiusata lasta oireilla. Imetys on kuitenkin itselleni todella tärkeä asia, paitsi läheisyyden kannalta myös sen helppouden takia. Henkilökohtaisesti mulle olisi raskaampaa nousta yöllä lämmittämään sitä korviketta mikrossa ja syöttää pullosta kuin napata vauva kainaloon ja jatkaa unia toisen syödessä. Saati reissun päälle lähtiessä; mikäs helpompaa kuin kaivaa nälkäiselle Lenninkäiselle tissi suuhun? Ei tarvitse tuskailla kotiin unohtuneita saksia, läikytellä hermostuksissaan korviketta pitkin lattioita vauvan huutaessa nälkäänsä, etsiä mikroa ja sopivaa syöttöpaikkaa... Juu, tiedän kyllä että tapoja on monia. On tuota tullut itsekin syötettyä tarvittaessa huoneenlämpöistä korviketta eikä tarkoitus ole missään nimessä kritisoida ei-imettäjiä. Nämä ovat mielipiteitäni siitä, mikä MINULLE olisi helpointa ja paras tapa toimia. Mulle luontevinta olisi imettää pitkään, mutta kun aina ei mene elämä niinkuin tahtoisi. Niinpä vaikka miten harmittaisi ja tuskastuttaisi pohtia tuota korvike-elämää, on siihen henkisesti valmistauduttava jos tilanne alkaa siltä vaikuttamaan.
Imetys mietityttää nyt kovastikin, kun Lennille tulee ikää lisää ja pitäisi 1,5kk sisällä alkaa niitä kiinteitä maistelemaan. Muistan liiankin hyvin isoveljen kohdalta, miten välillä arvottiin "entten-tentten" oireiden aiheuttajaa, kun sekä äiti että poika olivat syöneet jotakin väärää. Sopivien ruokien löytäminen myös pitkittyi osaltaan maistelutaukojen takia, kun piti saada poikaa oireettomaksi ennen uutta kokeilua. Toki iso harppaus eteenpäin isoveljen kohdalla tuli vasta infektioastma-diagnoosin myötä (luonnollisesti terve keho ottaa vastaan paremmin uusia juttuja kuin sairas) 1v5kk iässä, joten imetyksen lopetus ei varsinaisesti helpotusta ruokailuun tuonut. Muuten kun sen suhteen, että pystyin taas itse syömään vapaammin.
Päivä kerrallaan mennään. Tänään vielä imetän, huomisesta en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti